14. lokakuuta 2011

Syksy '11


Hattutemppu.

Tästä lähtee kolmatta kertaa putkeen löpinää pelkästä syksystä, kiitän Tounis muistutuksesta. Samalla formaatti lähti yleisesti blogin kanssa kasvojenkohotukseen eli nähtyjen jaksojen ja fansubbaajan tilalla tänä vuonna genret ja Vähän niinkuin™. Vähän niinkuin™ on varmaan aika itsensäselittäjä, jollakin algoritmillä vanhemmat sarjat muodostaa ratkaisevia piirteitä uudesta sarjasta.

Loppuvuotiseen tapaan kausi oli hyvännäköinen jo kaukaa, ja tuttuun tyyliin nämä keskiverron paremmalle puolelle jääneet pääsivät jatkoon. Miltä näyttää tuoreen reserviläisen ensimmäinen sesonki?



        Ben-to

Puolen hinnan ruoka on ainutta olemassaolevaa ruokaa opiskelijalle.

En tiennyt tämän sarjan olemassaolosta kuin vasta nähtyäni gg'n subit TokyoToshossa. Eli niin paljon tätä odotin ennakkoon, ne 5-7 minuuttia mitä se latautui. Ja juuri näin tykkään animeni katsoa. Lähes steriilistä nollatilanteesta. Ja siis, tähän sarjaan olisi kyllä pitänyt varautua.

Sarja starttaa näppärästi sillä että päähenkilö kuolee ja sen jälkeen aprikoi mihin hän jätti safkansa. Tuo lause kuvastaa hyvin mitä seuraavan 20 minuutin aikana sopii loppujaksolta odottaa. Sarja ei suostu ottamaan itseään eikä läheisiään vakavasti. Se on tämän kauden se paska sarja, jonka sivistyneet herrasmiehet katsovat nauraakseen sille pilkallisesti - sarjahan nauraa sinulle takaisin. Lämmin, molemminpuolinen side pitää katsojansa täydessä ymmmärryksen puutteessa, eikä tätä hämärämpää viihdettä ole miesmuistiin nähtykään.

Sarjan animoi David Production, jonka ensimmäinen anime oli aina niin ihana ja fabulous, Ristorante Paradiso. Tässä kohtaa aloin luomaan päätöstä että Ben-to on kauden anime. Katso se, koska muuten se katsoo sinut.

Lajityypit: Toiminta, komedia
Vähän niinkuin: Yakitate Japan + Seto no Hanayome

Ristorante syrji vammaista. KUTEN MUUTKIN ei heru pisteitä tällekkään.


        Boku wa Tomodachi ga Sukunai

Ja vegetaristien vääristynyt hahmomaku.

Koska kirjoitan tästä animesta vertailevasti, alkuun pohjatarinaa. Noin puoli vuotta sitten hain Tonari no Kashiwagi-san'in tapaisia kevyitä otakumangoja. Klikkailtuani riittävän pitkään löysin mangan nimeltä Boku wa Tomodachi ga Sukunai. Se perustui samannimiseen kevytromaaniin, jonka mangasovituksesta luinkin saman tien kaikki ilmestyneet luvut. Vaadin lisää Senaa, kuten nälkäinen koira lihaa. Suorastaan nielin mangan perään juuri kääntyneet drama cd'tkin, ja tätä myllytystä lopulta seurasi kuin taivaanlahjana vihervalaistu animesovitus!

Kuukausi ennen sen alkamista kuitenkin pelkoni alkoivat heräämään, ja jakso 0 ryyditti niitä. Animeversio nimittäin todellisuudessa häviää aika monessa suhteessa mangasovitukselle. Esimerkiksi komedia on ilmeikästä mangassa, animessa se taas sulautuu muuhun kanssakäymiseen. Toinen seikka on taide. Omaan silmään mangan persoonallinen nopea viiva on juuri omiaan Haganain kaltaiselle sarjalle jossa suurimman osan vitseistä laukoo hahmojen asenteet. Burikin alkujaan suunnittelemat hahmodesignit eivät mielestäni suorana käännöksenä sovi hyvin animeksi, eivätkä ne alkuperäisinäkään tahdo pukea sarjan tyyliä. Niin kauniita kuin ne ikinä ovat.

Toisaalta teknisesti, ensimmäiset jaksot noudattavat yhteistä linjaa mangan kanssa. Tapahtumat ovat melkein sanatarkasti yhteisiä. Sitovana piirteenä tokassa jaksossa mangasovitusta piirtävä Itachi oli suunnitellut ja piirtänyt Senan galgen pelikannen ja hahmot. Juuri näin sen vähintään pitäisikin mennä.

Studio on aikaisemmin tehnyt OreImon ja samaa näissä kahdessa animessa on havaittavissakin. Otakukeskeinen lähdeteos ja tarkka sovitustyö. Olen valtaisa Senahomo, josta olenki kiitollinen AIC Build'lle. Saan kuukausittaisen annokseni rinnalle viikottaisen, kaikki hyvin.

Lajityypit: Komedia, koulu, romanssi, seinen
Vähän niinkuin: KamiNomi + Haruhi



        Guilty Crown

>rullaluistelevia mechoja

Death Noten nerokkuus ei tullut sarjan ohjanneelta Araki Tetsuroulta, mutta hän teki siitä mestariteoksen. HotD'in kanssa hänellä oli visionsa ja tyylinsä kuinka tuoda kaikki irti tuosta zombimätöstä. Tämä panostus, tämä reipas ote nopeatempoisten ja sävähdyttävien sarjojen kanssa näkyy myös hänen uusimmassa IG'llä animoidussa noitaminA'ssa. Suosioon tähtäävä sarja on selvästi viritetty tekemään kaikkensa.

Mitään mullistavaa ei anime ole tekemässä. Kaikki millä Guilty Crown elää, on nähty aiemminkin. Tässä mielessä se on paljon vertailtuun Code Geassiin rinnastuskelpoinen. Suddenly, söpö mysteerinen tyttö ja sinulla yliluonnolliset voimat ja VIVA LA REVOLUTION. Tosin tuokin on ankarasti yksinkertaistettu ja varsinainen käsikirjoitus on epäloogisuuksistaan huolimatta yksityiskohtainen ja kiinnostava. Hahmot ovat ihanan näköisiä ja heitä ääninäyttelee liuta tunnettuja nimiä.

Anime on vaakalaudalla - mutta tasapainossa. Siitä tulee joko junaturma Fractalen tapaan, yhtä hyvin kuin uusi Code Geass. Rahkeet riittäisi helposti, vain aika näyttää. Itse uskon että tämä on kemoa syövälle joka on moe.

Lajityypit: Toiminta, taika, mecha, scifi
Vähän niinkuin: Code Geass + Deadman Wonderland



        Mirai Nikki

Yunon kasvot eivät ole tarpeeksi leveät.

Asreadin sovitukset on nähty. Ne vaivoin enää muistuttaa mitään sitä hyvää, mitä alkuperäinen teos tai edes jonkun toisen adaptio on onnistunut saavuttamaan. Tästä rangaistuksena tuotantoyhtiö teetti pitkään pelkkiä alihankintoja studiolla, kunnes nyt, yli kahden vuoden lusimisen jälkeen, studio saa uuden yrityksen.

Mirai Nikkihän on villin suosittu jopa länsimaissa. Itse en ole mangaan koskenut, mutta odottelin silti melko innoissani mistä tässä kaikessa on kyse. Sarjaa on kehuttu yanderekulttuurin lippulaivaksi, eikä animen ensimmäinen jakso kyseenalaista sitä. Juonta kuljetetaan hyvällä hengellä ja hahmot roikkuvat tarinassa riittävällä asenteella. Pääparin ääninäyttelijät aiheuttavat kyllä päänvaivaa, he kuulostavat aina välillä hyviltä ja toisinaan sitten karmeilta. Ehkä nekin kasvaa katsojaan toki.

Animaatioon täytyy kyllä pureutua tarkemmin. Se on ollut asreadilla ongelmana nimittäin aiemminkin ja pahiten Minami-ke Okaerin kanssa. Wakamoton karjumaa lolderpCGI-hahmoa on kommentoitu näyttävän pelkältä kasalta liikkuvaa awkwardia. Jotain Deenin tasoista lohikäärme/delfiinisekoilua siis, mutta muistakaa että jos ne ei harjoittele niillä pelleilemistä, ne ei saa niistä koskaan siedettäviä. Kyllähän sen olisi rumemmaksikin saanut. Käsinpiirretty puoli taas näyttää pelkästään hyvältä. Mainitsen designit joita katselee mielellään ja näyttää mielestäni paremmalta jopa kuin mangasta näkemäni sivut. Liikettä oli ykkösjaksobudjetin verran, eli sinänsä vielä vaikea tulkita kuinka jyrkästi tulee romahtamaan, oletettavasti aika paljon.

Tulen seuraamaan kuitenkin mielenkiinnolla loppuun. Yuno vaikuttaa kaikenkaikkiaan hyvältä hahmolta, pääsee kerrankin tutustumaan yanderehahmoon ihan läheltä. Tärkeä pala kulttuuria.

Lajityypit: Yliluonnollinen, psykologinen, trilleri, shounen
Vähän niinkuin: Birdy Decode + Steins;Gate




        Persona 4

Niin sie olet mie ja mie sie eiku-.

Trinity Soulin jälkeen jäi epätoivo oikeasta Persona-sovituksesta. Viime huhtikuussa rukouksiin vastattiin P4:lla. Olin innoissani vaikken ollut pelannut ainuttakaan Personaa, mutta korjasin nopeasti tilanteen. Intin tylsille tunneille hankin undubatun Persona 3 Portablen ja odotukseni tätä uutta animea kohtaan nousi tasaisesti. Ehkä Trinity Soulin raapimat haavat saataisiin paikatuksi.

Tulkitsen siis tätä P3P läpipelattuna, ja yhtäläisyydet pelien välillä ovat ilmeiset. Anime lähtee käyntiin sarjalle tutulla Velvet Roomilla ja sen tunnelmallisella pimputuksella. Pitkänenäinen Igor on tuttu jokaisesta Personasta, ja on kiva nähdä hahmo yhtä sikarinkäheänä kuin ennenkin.

Ensimmäisen jakson vakavimmat ongelmat on tönkköys asioiden rytmityksessä, mistä en kyllä hirveästi voi rokottaa, koska animella on aivan liian vähän aikaa kertoa yli 70 tunnin tarina. Toiseen jaksoon siirryttäessä pahimmat virheet on jo saatu särmättyä ja vauhtia on karsittu selvemmäksi tulokseksi. Avausteemaa heti seuranneen seuraavan päivän murhan 'kurkkaus' oli mielestäni parempi ratkaisu kuin ekassa jaksossa käytetty väliintunkeminen. Päivissä hyppimisessä on kuitenkin eräs pieni piirre.

Anime nimittäin lainaa yksityiskohtia pelistä jotka eivät liity tarinaan - vaan sen kuljettamiseen. Kun päivän tarina on käyty läpi, vuorokauden vaihtuminen ilmaistaan liukuvana grafiikkana. Tämä on aiheuttanut paljon polemiikkiä faneissa onko se tarpeellinen animessa. Tästä tietysti jokaisella on omat mielipiteensä, minulta löytyy molemminsuuntainen. Se katkoo kerrontaa, mutta tuo parhaimmillaan tunnelmaa. Pidän jälkimmäistä painavampana ja hyväksyn. Samaan syssyyn menee silmänpyydystäjänä toimiva statusruutu, eikä se ole edes sinänsä tiellä.

Adaptio tuntuu hyvältä ja viihdyn suuresti sitä katsoessa. Myönnän kyllä pelikokemuksen boostaavan katselunautintoa. So sue me.

Lajityypit: Seikkailu, yliluonnollinen, koulu, scifi
Vähän niinkuin: Pokemon + Fate/Stay Night


        Tamayura: Hitotose

Leppoisa.

Lajityypit: Elämänviipale, komedia
Vähän niinkuin: Aria + Sketchbook


        UN-GO

Nimikin sen jo sanoo, tämä on gaggaa. :D

Ja se kauden toinen noitaminA. Odotusta tämä herätti ekan FMA'n tuotantotiimillään ja ohjelmapaikallaan, mutta vaikka kaiken piti olla hyvin, niin ei tämä vanhan kirjan sovittaminen kyllä jaksa elää oikein millään piirteellään. Ajatus on kohillaan, mutta tyypillisimmät virheet toteutuksessa murhaavat tämänkin sarjan.

Eniten mieltä raapi töksähtelevä tarinankerronta. Jakson alkuun maailman tylsintä politiikkaa. Aivan liian monta minuuttia myöhemmin lopulta tapahtuu murha, mutta kukaan ei vaikuta oikeastaan järkyttyneeltä vaan halutaan heti aloittaa sarjan olemassaolo eli  rikospaikan täyttävät argumentaatiot ja muka-ovela päättely syyllisistä. Seuraavaksi puhutaan jostain helvetin sodasta, jonka turhanpäiväisyyttä seuraa minuutin syväluotaus emännästä, mikä sekin kärsii todella ontosta käsikirjoituksesta.

Yliluonnollisen kaman tarpeellisuutta en kommentoi, en jaksanut enää olla mitään mieltä siitä kun sarjassa oli pahempiakin ongelmia. Voi olla että tälläistä fiaskoa tuotanto haki, mutta minäpä en. Päätän seuraavassa jaksossa onko tästä minulle mitään.

Lajityypit: Mysteeri
Vähän niinkuin: Neuro + Gosick

2 kommenttia:

  1. Tykkään tavastasi syväanalysoida Tamayuran moniulotteisuutta ja uniikkia lähestymistapaa moderniin audiovisuaaliseen tarinankerrontaan.

    Also mitä tapahtuu Ben-To:n tähdissä?
    "Minä en edes-..." ?

    VastaaPoista
  2. Aikoinaan en antanut Ristorante Paradisolle pisteitä, ja sattumalta samalla tavalla kävi myös tälle.

    VastaaPoista